Haulikon patruunoiden valintaan vaikuttaa keskeisesti se mitä olet menossa tekemään: treenaamaan / kisaamaan radalle, vesilintujahtiin, metsäjähtiin vai onko harrastuksena esimerkiksi sovellettu reserviläisammunta. Tässä oppaassa on lyhyt käsikirja ja perusperiaatteet patruunan valintaan.

Ihan ensinnä on toki hahmotettava, että mihin kaliiperiin ollaan patruunaa hankkimassa.

Kaliiperi

Tavallisimmat haulikot tänä päivänä käsittävät 12-, 16- ja 20 kaliiperiset (tiesitkö, että näiden lukema kertoo kuinka monta piippuun sopivaa samankokoista palloa voidaan tehdä naulallisesta lyijyä (=1 lb = 16 oz = 0,453 592 37 kg). Haulikon piipun sisähalkaisija on näin ollen sitä suurempi, mitä pienempi numero on. 16 -kaliiperisen haulikon piippuun mahtuu siis 16 samankokoista palloa, jotka on muovattu naulallisesta lyijyä!

Toki kaikenlaisia spessujakin löytyy joka lähtöön kautta aikain. Onpahan tuolla meidänkin valikoimassamme joitain erikoisuuksia, mm. 28- ja 410 -kaliiperisia (.410 perustuu tuumamittaan, eikä liity tuohon naulajuttuun mitenkään.)

Haulikon kaliiperilukeman perässä on ilmoitettu myös millimetreinä patruunan hylsyn pituus. Käytännössä nykyään yleisimpiä on 70, 76 (ns. Magnum) ja 89 (ns. Supermagnum). Jossain vanhoissa aseissa voi olla edelleen käytössä jopa 60. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että valitsee aseeseensa oikean mittaisen paukun. Jos esimerkiksi 12/76 -kaliiperiseen aeeseen ollaan hommaamassa patruunaa voi se olla 70 tai 76 mutta ei koskaan pidempi. Aina voi valita lyhyemmän.

Sporttipatruunat

Sporttipaukkuihin lasketaan skeet, trap, sporting -patruunat.

Skeet-patruunat

Skeetissä 7 ampumapistettä on ryhmitetty puolikaaren muotoiseksi siten, että 1. ampumapiste on laidalla olevan korkean heittotornin edessä ja 7 on vastakkaisen matalan kiekonheittotrnin edessä. Radalla on vielä 8. ampumapiste, joka sijaitsee puolikaaren keskellä suunnilleen kiekkojen lentoradan alla. Yksi ampuja on kerrallaan ampumaradalla ja kukin ryhmän jäsen käy vuorotellen ampumassa samalta ampumapisteeltä molemmista suunnista lentävät kiekot. Kun kaikki ampujat ovat saaneet ampua saman ampumapisteen molemmat kiekot, siirrytään ampumaan seuraavaa paikkaa.

Skeet -ammuntaan suositellaaan valitsemaan 9-9,5 koon hauleja (haulin halkaisija 2 mm)

Trap-paukun valintaan vaikuttavat seikat:

Trap on yksinkertaistettuna sitä, kun kiekot lentävät poispäin ampujista. Trap-radalla on viisi ampumapaikkaa rinnan ja kiekot lähtevät ampujien etu-/ alapuolelta. Jokainen ampuja ampuu vuorollaan kiekkoa, ja kun kaikki ovat ampuneet, vaihdetaan paikkoja siten, että kaikki siirtyvät yhden ampumapaikan verran eteenpäin seuraavalle pisteelle. Sarjaan sisältyy tetenkin viisi kierrosta niin, että kukin ampuja on päässyt ampumaan jokaiselta pisteeltä.

Trap-ammuntaan suositellaaan valitsemaan 7-8 koon hauleja (haulin halka 2,4-2,3mm)

Trap -ammuntaan luoduilla ja siihen suositellut patruunat omaavat nopean luonteen ja osumakuvio pysyy kurissa. Laadukkaat materiaalit ja haulien kovuus yhdessä muodostavat hyvän patruunan trappiin.

Sporting-patruunat

Sportingia harjoitetaan maastoon rakennetulla radalla, jossa eri rasteilla ammutaan erilaisia metsästystilanteita jäljitteleviä kiekkoja. Sportingista on myös compak-sporting -versio, jossa ampuja ei liiku ampumarastilta toiselle, vaan on omalla ampumapaikallaan koko ajan ja kuudesta eri heittimestä tulee vaihtelevista suunnista kiekkoja. Sporting ja Compak-sporting sopii todella hyvin harjotusmuodoksi metsästäjille.

Sportingiin passaa pääsääntöisesti hyvin samanlainen paukku, mitä trappiinkin valitsisit, eli sellainen 7.5-8 (2.3 - 2.4mm) -koon hauli.

SRA -hommat

Sovellettu reserviläisammunta on toiminnallinen ampumalaji, jota voi harrastaa haulikolla, kiväärillä tai pistoolilla. SRA-tapahtumissa ja kilpailuissa ammutaan erilaisia rastiratoja, joissa ratkaisee tarkkuus ja nopeus. SRA ja IPSC -lajeihin käytetään puoliautomaattisia haulikkoja, jotka ovat mielellään tietenkin erittäin taktisia. Näitä voi tutkia viranomaispuolemme sivuilta.

Lajiin sopii pääsääntöisesti samantyyliset paukut kuin Sportingiinkin. Asekohtaisia suosituksia on mm. patruunan latauksessa.

Metsästyspatruunat

Lyijyn etuna on ollut ehdottomasti materiaalin suuri tiheys. Mitä suurempi tiheys, sitä raskaampi hauli, sitä suurempi iskuenergia ja sitä parempi shokkiefekti. Kaikki nykyiset vesilintuhaulimateriaalit ovat kuitenkin seoksia. Joko niin, että perusaineeseen on lisätty pieniä määriä muita metalleja, tai sitten haulimateriaali on metallin ja muiden sidosaineiden yhdiste. Patruunan korkea lähtönopeus sekä raskas lataus ovat tehokas yhdistelmä.

Haulikoon valintaan vaikuttaa ennen kaikkea odotettavissa oleva ampumamatka, metsästettävä laji sekä haulimateriaalin ominaispaino (tiheys).

Seuraavan taulukon lähde mukailee osittain mm. metsalle.fi -sivulla esitettyjä ohjeita. Ohjeelliset määreet perustuvat lyijyhauleihjin:

Vesilinnustuspatruunat

Lyijyhaulien käyttö on ollut vesilinnustuksessa kiellettyä jo tovin olipa metsästysmaasto vesistön äärellä tai pellolla. Kielto perustuu luonnollisesti lyijyn haittavaikutuksiin. Lyijyn käyttö vesilintujen metsästyksessä kiellettiin Suomessa jo vuonna 1996 (metsästyslain 33 § 12. kohta). Näin ollen materiaaleina on käytössä teräs, voframi (tungsten), vismutti, tina ja sinkki.

Nykyaikaisin teräspaukuin voisi hahmotella seuraavaa näillä määreillä:

Teräs

Teräs oli ensimmäinen lyijyä korvannut haulimateriaali ja yhä yleisin korvaava materiaali. Teräs on myrkytöntä ja vieläpä kuin edullisempaa kuin lyijy, mutta miinuspuolena on teräksen alhainen tiheys joka tekee haulista kevyen. Teräksen tiheys on 7,9 g/cm3 kun lyijyn on 11,3 g/cm3. Teräs on myös kovaa, joka aiheuttaa vaatimuksia supistimille. Teräshaulit myös saattavat kimpoilla hallitsemattomasti osuessaan kovaan taustaan esim. taustalla olevaan kiveen.

Volframi

Tunnetaan myös nimellä Tungsten. Volframin tiheys on 19,2 g/cm3, joten se olisi tiheytensä puolesta erinomainen haulimateriaali. Volframi on kuitenkin hyvin kovaa ainetta, joten se ei sovellu sellaisenaan hauliksi. Volframin kaltaisille koville haulimateriaaleille pätevät samat säännöt supistusten suhteen kuin teräshauleille. Volframia käytetäänkin muiden aineiden kanssa erilaisina yhdisteinä antamaan painoa. Perusmateriaalina volframi on melkoisen tyyristä - 14 kertaa lyijyä kalliimpaa.

Vismutti

Vismutin tiheys on suunnilleen lyijyn ja teräksen puoliväliltä. Puhdas vismutti on todella pehmeää materiaalia, jonka vuoksi sitä suosittiin korvaavien patruunoiden alkuaikoina, kun aseiden kestävyys teräshauleilla oli vielä vähän niin ja näin. Raaka-aineena on vismutti kymmenen kertaa kalliimpaa kuin lyijy.

Tina

Tinan tiheys on 5,8 g/cm3, joten se on melko kevyttä. Keveytensä vuoksi tinaan lisätään korvaavissa patruunoissa muita raskaampia metalleja. Tinan hyvänä puolena on toisaalta sen pehmeys, joten sitä voidaan ampua kaikilla haulikoilla, myös niillä vanhoilla. Perusmateriaalina tina on kymmenen kertaa lyijyä kalliimpaa.

Sinkki

Sinkin tiheys on 7,1 g/cm3. Puhtaana sinkki on hyvin pehmeää, joten siihen on lisättävä muita aineita ennen kuin siitä tulee haulikelpoista. Perusmateriaalina sinkki on lyijyn hinnoissa.

Haulimateriaaleja valittaessa on syytä pitää mielessä, että teräs ja volframi (tungsten) ovat reippaasti lyijyä kovempia materiaaleja eivätkä välttämättä sovi ammuttavaksi iäkkäämmistä aseista. Puolisuppea on suositeltava ja riittävä supistus teräspatruunoille. Lisäksi kevyempi materiaali lennätetään usein tehokkaammalla latauksella eivätkä haulit anna lyijyn tavoin periksi törmätessään aseen seinämiin, joten aseen paineenkestävyydestä tulee varmistua.

Täyteiset /Suurhauliset

Valkohäntäpeuraa ja villisikaa metsästetään haulikolla jonkin verran, ja siihen tarkoitukseen on käytettävä tarkoitukseen soveltuvaa ammustyyppiä, eli haulikon täyteistä, joka on haulikkoa varten valmistettu luoti. Täyteispatruunalla ladattua haulikkoa voidaan käyttää myös suurriistavirka-aputehtävissä suurempien haavoittuneiden eläinten lopetuksessa.

Supistuksista vielä:

Vaihtosupistajien perussarjaan kuuluu viisi supistusastetta.

*) Supistaholkin ollessa asennettuna aseen piippuun, voi holkin etureunasta lukea kyseisen holkin supistusasteen.

Lentoonammuntaan parhaiten nykypatruunoille sopivat supistusasteet ovat ”Parannettu sylinteri” (****) alapiippuun ja ”Puolisuppea”(***) yläpiippuun. Huom! Tämä on yleissuositus, asekohtaisia eroja voi olla.

Avarampi supistusaste aina alapiippuun. Pääsääntöiseti alapiippu ammutaan aina ensiksi. Puoliautomaateissa ja pumpuissa ”Puolisuppea” supistusaste lienee monikäyttöisin.

Patruunan valinta - haulikko

Sinua saattaa kiinnostaa myös