Sukellus
Sukellus on veden alla tapahtuvaa liikkumista. Vapaasukellus tapahtuu ilman hengitysilmalaitteita. Käytössä voi olla kuitenkin muita apuvälineitä. Laitesukellus puolestaan tapahtuu hengitysilmalaitetta hyödyntäen.Hengitysilmalaitteissa yleisimmin käytetty on paineilmaa sisältävä säiliö, josta paineenalentimen kautta tulevaa ilmaa hengitetään regulaattorin (hengityssäätimen) kautta. Hengitetty ilma puhalletaan regulaattorin kautta veteen, joka siis näkyy pintaan nousevana kuplapilvenä. Toinen mahdollinen hengitysilmalaite on ns. suljetun kierron laite, joka nimensä mukaisesti pitää kierron suljettuna. Laite puhdistaa jo hengitetystä ilmasta hiilidioksidin pois ja palauttaa hapen uudestaan kiertoon. Jälkimmäiset laitteet sallivat pidempiä sukelluksia, mutta ovat huomattavasti monimutkaisempia ja vaativat tarkemmat huoltotoimenpiteet sekä erityisen koulutuksen. Myös pintailmajärjestelmiä käytetään, erityisesti työsukeltajien keskuudessa.
Sukelluksen eräänä riskinä on nopean ylösnousun aiheuttama kaasujen, erityisesti typen, erkaneminen verestä erillisiksi kaasukupliksi, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi verisuonten tukkeutumisen paineen laskiessa liian nopeasti. Tästä käytetään nimitystä sukeltajantauti tai dekompressiotauti. Dekompressiotauti on erittäin harvinainen virkistyssukeltajien keskuudessa.
Vapaasukellus
Vapaasukellusta ovat ammatikseen tehneet erityisesti helmenkalastajat ja sientenkerääjät. Nykyään vapaasukellus on kasvattanut suosiotaan urheilulajina. Vapaasukelluksessakin voi saada sukeltajantaudin, riittävän agressiviisella sukeltamisella. Vaikka keuhkoissa typpeä on vähän liukenee sitä paineen vaikutuksen alla vereen jonkin verran. Suurissa syvyyksissä typpikertymää ehtii tulla niin paljon, että sukeltajantauti on mahdollista saada. Hukkumisriskin takia yksin ei saa koskaan sukeltaa.Vapaasukelluksessa on useita eri luokkia, jossa kilpaillaan ja rekisteröidään ennätyksiä. Mm. Pituussukellus vaakusuunnassa (dynamic apnea), Pituussukellus syvyyssuunnassa ilman apuvälineitä (constant weight) ja hengenpidätys kasvot vedessä (static apnea). Lisäksi on erilaisia syvyyssuunnassa apuvälinein tehtäviä luokkia, joista osassa ei kilpailla.
Välineet
Laitesukeltamisessa apuna yleensä käytetään paineilmasäiliöitä, joista regulaattorin eli paineenalentajan (tai hengityssäätimen) avulla saadaan ilmaa sukeltajan hengitettäväksi.Sukelluksessa käytetään lähes aina ns. perusvälineitä, joihin luetaan sukellusmaski, snorkkeli ja räpylät. Laitesukellusvarustukseen kuuluu perusvälineiden ja sukelluspuvun lisäksi myös puukko, erilaiset valaisimet, suunnistusvälineet ja syvyysmittarit sekä sukellustietokoneet.
Nosteen kontrollointiin käytetään tasapainotusliiviä (Buoyancy Control Device, BCD), jota täytetään tai tyhjennetään kaasulla. Sukeltaja pyrkii omaamaan mahdollisimman neutraalin nosteen, jolloin tämä ei kellu eikä uppoa. Tällöin liikkuminen veden alla on vaivatonta ja miellyttävää sekä myös kaasunkulutuksen kannalta taloudellisempaa. Yleensä sukeltaja joutuu kompensoimaan varusteidensa ja vartalonsa positiivista nostetta (kelluvuutta) lyijypanoilla, jotka kiinnitetään painovyöhön tai tasapainotusliiviin. Kuivapukusukeltajat käyttävät nosteen kontrollointiin myös pukuaan.
Puvut
Pukuna voidaan käyttää veden lämpötilasta riippuen eri paksuista märkäpukua, mutta myös kuivapuku on suosittu. Ero märkäpukuun on se, että kun märkäpukuun menee ohut kerros vettä ihon ja puvun väliin, kuivapuku on vesitiivis ja pysyy siten täysin kuivana.Märkäpuvun eristämiskyky perustuu puvun ja ihon väliin muodostuvaan lähes paikallaan pysyvään ohueen vesikerrokseen joka lämpenee ruumiinlämmön vaikutuksesta, sekä neopreeniseen päälikerrokseen joka itsessään on eristävä.
Kuivapuvussa eristäminen tapahtuu yleisimmin puvun päällisen alla olevilla toppahaalareilla ja puvun sisään jäävällä ilmalla. Äärimmäisissä olosuhteissa kuivapuvun täyttökaasuna saatetaan käyttää argonia, jonka lämmönjohtokyky on huomattavasi ilmaa pienempi ja siten eristävyys parempi.
On olemassa myös neopreenisia kuivapukuja, joiden etuna on jo entuudestaan eristävä päälikerros. Näin ollen alle laitettava vaatemäärä on pienempi verrattuna kumi- tai nylonpukuihin. Neopreenimärkäpuku on siten myös perinteistä märkäpukua istuvampi ja vedessä sulavalinjaisempi. Tosin neopreeni menee paineessa kasaan, jolloin sen eristävyys laskee syvyyden ja siten ympäröivän paineen kasvaessa. Neopreenipuku on myös jonkin verran perinteistä kuivapukua painavampi, millä vedessä ei sinänsä ole merkitystä.