Oletko Viranomainen? Meiltä 10% Viranomais­alennus lähes kaikkiin tuotteisiin - Katso ohjeet »

Telemark

Telemark on laskettelun kantamuoto, jossa liikutaan lumella hiihtäen tai laskien kahdella suksella. Suksien side mahdollistaa kantapään vapaan liikkeen. Telemarkille ovat tyypillisiä ns. telemarkkäännökset.

Telemark on perinteisin ja monipuolisin hiihtolajeista. Se mahdollistaa hiihtämisen, nousemisen, laskemisen, käännökset ja hyppäämisen. Siinä voi kilpailla monipuolisesti tai sitä voi harrastaa sellaisenaan: vaeltaa, laskea ja nousta rinteitä missä haluaa.

Tekniikka

Telemark-hiihdon käännös eroaa alppihiihdon tekniikasta selkeimmin siinä, että hiihtäjän kantapää on vapaa nousemaan suksesta, mikä mahdollistaa käännöksessä laskeutumisen tasapainoiseen, matalaan ja joustavaan asentoon. Tässä asennossa paino jakautuu molemmille jaloille, ja takajalan paino on päkiällä ja polvi suunnilleen lantion alapuolella. Etujalka taas joustaa nilkasta ja polvesta siten, että kantapää on kiinni suksessa. Jalkojen väliin jää noin monon mitta. Kyseistä asentoa kutsutaan telemark-asennoksi, ja sitä käytetään myös mäkihypyssä ns. telemark-alastulossa.

Käännös suoritetaan pudottautumalla ensin telemark-asentoon. Tämän jälkeen ulkojalka siirretään eteen – toisinaan myös sisäjalkaa taakse päin. Tässä asennossa paino jakautuu molemmille jaloille siten, että käännöksen alussa painotetaan hieman enemmän etujalkaa ja kännöksen lopussa takajalkaa. Kun sukset on kantattu sisäkaarteen puoleiselle kantilleen, käännös leikkaa itsestään rinteeseen.

Käännöksessä vyötärö kiertyy siten, että hartialinja on koko ajan kohtisuorassa alarinteen suuntaan. Laskijan lantio nojaa kantatessa sisäänpäin. Kädet ovat rennosti vartalon etupuolella. Tekniikka ei tarvitse sauvoja, mutta laskijat käyttävät usein kahta sauvaa (käännöksessä suoritetaan vain ns. kevyt merkkaus tai ei mitään) tai yhtä pitkää keppiä (perinteisesti puinen sauva, jolla vain tasapainotetaan laskua).

Käännösten välillä tehtävä telemark-vaihto on yhtäjaksoinen, pehmeä liikesarja, jossa takajalka viedään eteen seuraavan käännöksen etujalaksi. Vaihdossa tapahtuva jalkojen vienti eteen tai taakse aiheuttaa ylös-alasliikkeen, joka antaa laskuun luonnollisen rytmin. Näin uusi käännös alkaa lähes itsestään.